Löysin pari hyvää kirjoitusta:

Sami-Pekka Haaviston kirjoitus

Vesa Saarisen kirjoitus

Uskoisin että monikaan taiteilija ei oikeasti ymmärrä miten kuluttajien oikeuksia tässä tallotaan.
Itsekin olen sitä mieltä että taiteilijoiden kuuluu saada työstään palkka, mutta tämä nykyinen ehdotus kuluttajansuojalaista sisältää sellaisen määrän epämääräisyyksiä ja porsaanreikiä, että en voi sitä mitenkään hyväksyä. Nettipiratismiahan uusi lakisäädös ei rajoita millään lailla, ainoastaan talloo tavallisten kuluttajien oikeuksia ostamiinsa äänitteisiin.
Jos (ja kun) joku haluaa laittomasti levittää materiaalia netissä, siihen eivät nykyiset Cd-standardia rikkovat DRM-suojaukset pure alkuunkaan.

Eniten minua koko farssissa vaivaa ehkä se, että kuluttajien edustajat ja kuluttajat itse perustelevat hyvin oman kantansa, kun taas “vastapuolen” esitykset ovat todella huonosti tai ei ollenkaan perusteltuja. Puhutaan vain virheellisen tiedon levittämisestä, ilman mitään sen kummenpia tarkempia perusteluita. Tämä on törkeää ja loukkaavaa!

ÄKT:n Tommi Kyyrän kommentti “Jos nyt käytät jotain Linuxia tai MACia, kannattaa harkita ihan tavallisen CD-soittimen hankkimista” - olkoonkin että tuo jälkeenpäin poistettiin - kertoo joka tapauksessa aika surullisen viestin AKT:n toiminnasta ja ajattelutavasta. Jos ÄKT:ltä pääsee tuollaisia lapsuksia, tulee vain mieleen miten huolimattomasti ja hätäisesti tässä koko asiassa ollaan liikkeellä. Toiminta ei vakuuta.

Tämä Linux-käyttäjä ei voi ostaa sähköisesti DRM-suojattuja äänitteitä (kauppapaikka vaatii yleensä Internet Explorerin) ja jos voikin, niiden soittaminen ja kopioiminen omaan käyttöön ei olisi enää laillista (perusteet tälle on jo tuhanteen kertaan tarkasti esitetty eri kannanotoista, joten jätän ne tästä pois). En koske Cd-standardin vastaisiin (lue: kopiosuojattuihin) levyihin enää pitkällä tikullakaan, eli minun roponi noilta osin jäävät omiin taskuihin. Säästyypähän ainakin rahaa.
Jatkan ulkomaisten nettiradioiden kuuntelua sekä ostan kopiosuojaamattomia levyjä jatkossakin.