Muutaman päivän nyt blogin omistaneena ja niitä selanneena pitää todeta että omien blogien kirjoittaminen ei olekaan niin helppoa kuin ajattelin ja että mielenkiintoisten kirjoitusten löytäminen on niin ikään yllättävän vaikeaa. Alkuinnostus on ohi jo parissa päivässä?

Kun pitäisi jotain tekstiä tuottaa, huomaa valtavan itsekritiikin iskevän. Noh, ei tuo nyt ookaan sanomisen arvoista, tai äh, en mä osaa tosta kirjoittaa niin hyvin tai hauskasti tai analysoivasti kun haluaisin. Jne jne.

Multa ainakin vaatii vähän (liikaa?) aikaa tuottaa järkevää tekstiä, hauskasta puhumattakaan. Siispä en tuota. Kirjoittelen vaan ;)

Noista blogeista vielä, jokseenkin laiskaksi tunnustaudun niiden seuraamisessa ja etsimisessä, tai ehkä en vain ole löytänyt vielä niitä hyviä ja itseäni kiinnostavia juttuja jotka pitäis “intoa” yllä?

No, yhden erinomaisen sentään löysin juuri, blogissa Tää on nyt tätä Annen vuodatukset lämmittää mieltä ja lukijan nauru on herkässä :)

Perhe-elämä pienten lasten kanssa on jotain joka ei ole mulle kovinkaan tuttua aluetta, mutta Annen kirjoituksissa on valtavan paljon huumoria. Lapset on hauskoja, ainakin “sopivissa annoksissa nautittuna” ;) Suosittelen blogia lämpimästi.

Hmm… tästä tulikin mieleen, että omasta kummipojasta kyllä pitää jossain välissä kanssa kirjoitella, siinä on kerrassaan mainio veijari!